perjantai 23. marraskuuta 2012

Ottaisin kaksi konjakkia, kiitos.

,
Vuonna 1966 Eero Aarnio suunnitteli Cognac V.S.O.P tuolin. 
"Tein tuolin ja huomasin, että sehän muistuttaa aivan konjakkilasia ja siitä se sai nimensä." 
- Eero Aarnio

No tämä kaksikko oli jo tainnut tarjota yhden jos toisenkin lasillisen seuranaan ja kunto oli sen mukainen.
 Joku oli sitä hieman aiemminkin kokeillut parannella ja siinä samalla muokannut runkoakin. 
Tuotti hieman harmaita hiuksia kun katseli koristenauloilla naulattua keinonahkaa ja ylimääräisiä vaahtomuovituppoja, 
millä oli yritetty korjailla muokattua runkoviritelmää.



Hetken jos toisenkin pohdin kuinka tuoleista saataisiin vielä mahdollisimman hyvät ja alkuperäisiä vastaavat.  Pitkän pohdinnan ja useamman puhelun yhden vanhan verhoilijan kanssa käytyäni ei auttanut kuin ryhtyä toimeen. Ja tällaiset niistä tuli. Päällä punainen (aito) nahka.





torstai 22. marraskuuta 2012

Jouluksi kotiin

No muistatteko sen projektin mistä aiemmin kerroin täällä, sen joka sittemmin kiireiden alla jäi odottelemaan parempaa hetkeä?
No nyt se on hieman nytkähtänyt eteenpäin. 
Olen päättänyt tehdä kahdenistuttavan Ateljee-sohvan vaaleanharmaalla wools-kankaalla.
Woolsin pehmeys niin fyysisesti kuin visuaalisestikin jäivät vahvasti mieleeni ja mitäpä sitä muuttamaan kun on hyvän kankaan löytänyt. 
Kangas on saapunut verstaalle ja pian pitäisi viedä projekti loppuun. 




Joulukuun alussa tämä ihanuus nousee näyteikkunaan jouluisien somisteiden kanssa. 

Toivon, että se löytäisi uuden kodin aatoksi ja joku onnellinen sisustaja saa kotiin ihanan joululahjan.


lauantai 13. lokakuuta 2012

Ihana syksy

Kaikessa hiljaisuudessa sitä on puurtanut töitä eteenpäin. Syksy on tullut. Firman ikkunasta olen ihastellut järvelle hiljalleen aukeavaa maisemaa. Liike on sen verran matalalla, että kun puissa on lehdet ei järveä näy laisinkaan. 
Nyt lehtien tippuessa puista ja maiseman kirkastuessa on ajatukset työstä ja siitä mihin suuntaan firmaakin haluan viedä avartuneet ja kirkastuneet. Sitä on ruvennut pursuamaan uusia ideoita ja keinoja millä niitä toteuttaa.

Alun jännitys ja rutiineihin totuttelu on nyt tasaantunut. Töitä tulee mukavasti tasaiseen tahtiin ja mikä ihaninta, todella erilaisia töitä. On perinteisiä verhoilutöitä ja sitten teollisempaa ja nykyaikaisempaa verhoilua. Tässä muutamia kuvia mitä töitä täällä on tullut tehtyä. Tästä eteenpäin yritän tiputella kuvia hieman tasaisempaan tahtiin (katsotaan kuinka mimmin käy).


Harlekiini-lepotuoli valmiina
Askon harlekiinituoli ennen





Ritz-tuoli valmiina
Isku Ritz-tuoli ennen


Ja seuraavaksi aion myös opetella kuinka näiden kuvien asettelu oikein luonnistuu paremmin. Se olkoon sunnuntain tehtävä.




maanantai 1. lokakuuta 2012

Eero Aarnion pallotuoli

Tämä projekti tuli jo heti kesän alussa. Ihan alkuperäisestä verhoilusta minulla ei ole kuvaa, sillä kamerani päätti tehdä tietenkin tenkkapoon juuri silloin (joululahjalistaan on kirjoitettu uusi/parempi/ehompi kamera). Mutta eipä tuo haittaa menoa, mennään niillä kuvilla mitä on.





Tuolista poistettiin ihan kaikki (kaksi kerrosta kangasta sekä vanhat vaahtomuovit).
 Alta paljastuikin vanha hyvä paikka puhelimelle, silloin kun ne oli vielä kiinteitä ja ei niin liikuteltavissa muodoissa olevia malleja. 
Myös se päätettiin poistaa, arvellen ettei sille jatkossa enää löydy käyttöä.



Sitten alkoikin verhoilijan ei niin mukava vaihe, eli vanhan liiman irrotus lasikuidusta. 
Voin kertoa ettei kannata tehdä sitä niinkuin minä tein, normi vaatteissa. Lasikuitua kun leijailee iholle ja vaatteille, on loppupäivä kiva sitten viettääkin itseään rapsutuskiellosta muistutellen. En muuten yleensäkään käytä erikseen "työvaatteita" vaan suojaan itseni essulla, jos siis satun muistamaan. Ei mitenkään järkevää, mutta minkäs sitä mahtaa kun en halua kulkea koko päivää työhaalareissa.

Tämän jälkeen tuoli lähtikin sitten maalaamoon odottelemaan uutta punaa poskille. 





Oi voi, kuinka ihanan punainen siitä sitten tulikin. Kankaaksi valittiin Kvadratin Hallingdal-villakangas. Väri tummanharmaa, lähes musta. Tässä vaiheessa kamerani on sanonut itsensä lopullisesti irti ja mennään sitten kännykän kuvilla eteenpäin.





Pallotuolin "seinät" valmiina.





Ja tietenkin tuoli piti koeistua, ja ainakin tämä testaaja piti siitä niin paljon että pitäisi kotiinkin kuulemma saada oma (siihen muuten voi mennä aika pitkä tovi).



Eero Aarnion Pallotuoli uudelleen verhoiltuna

Pallotuoli on aivan ihana tuoli. Kyllä minä semmoisen itsellenikin tahtoisin. 
Se on kaunis tuoli, mikä vaatii paljon tilaa ympärilleen. Sitä ei ihan perus ovista kanneta sisään. Siihen mukamas kaatui toistaiseksi minun unelmat omistaa kyseinen tuoli, toki sillä tuolin hinnallakin saattaa olla "pieni" vaikutus.

 Kävimme muuten tuossa jokin aika sitten katsomassa kyseisen tuolin kopiota. Mietin etukäteen kuinka sen tunnistaa kopioksi? Mutta kyllä sen sitten helposti huomaa kun sen näkee livenä.

Kopion tunnistamiseen on muutama vinkki. Aidossa tuolissa on ulkokuoressa keskellä kulkeva sauma ja jalka on metallinen. Kopiot ovat usein muovijalkaisia ja hieman pienempiä. Myös suuaukko on enemmän kallellaan.

Ihana tuoli istua ja tehdä. Kyllä minä näitä mielelläni teen sillävälin kun odottelen sitä omaa :)


sunnuntai 19. elokuuta 2012

miksi minulla ei ole aukioloaikoja?

Minä en pidä virallisia aukioloaikoja. En pidä niitä koska aina on pari muuttujaa liikkeellä.

Ensinnäkin minulla on lapsia. Ja moni tietää että niissä jos missä on muuttujia. Milloin on hammaslääkäriä keskellä päivää tai yhtäkkiä saattaakin lapsi/nuori soittaa itku kurkussa kun on sattunut jotain ikävää tai kaatunut rappusissa. Valitsin tämän liiketilan sen vuoksi, että voin olla lähellä lapsiani ja hätätilanteissa olla lähellä. Tästä olen tyytyväinen. Minun mielestäni on varsin pätevä syy olla poissa.

Toiseksi en ole aamuihmisiä, en sitten vähääkään. Minä kuulun niihin ihmisiin joille aamut vain on hyvin hitaita ja raskaita. Varsinkin talven aikaan, jos taloon ei tule valoa, ei Anu-Riinan silmät aukea (saatikka aivot toimi).
Toisaalta olen sitten iltakukkuja. Voisin mielelläni tehdä töitä illasta puoleenyöhön asti. Näin kesällä se on vielä onnistunutkin, sillä lapset on lomalla ja minulla kaikki maailman aika. Varsinkin nyt ne pari todella kuumaa päivää mitä tälle kesälle on osunut, aiheutti sen että oli parempi saapua töihin illan viileydessä kuin päivän paahteessa. Tein töitä sitten yhteen asti yöllä. Mikäs siinä, yrittäjyydessä on se ihana puoli, että itse voi määrätä työajat.

Kolmantena on ne verhoilijan kaikki muut menot. Välillä olen noutamassa uusia töitä tai palauttamassa vanhoja. Välillä olen juoksemassa pää kolmantena jalkana ympäri kaupunkia, kun ompelukoneen "talla" on hajonnut ja kahden sohvan huput pitäisi olla seuraavana päivänä ommeltuina ja asiakkaalla. Tai olen noutamassa vaahtomuoveja tai milloin mitäkin. Välillä olen myös Helsingissä tekemässä toisella verstaalla "oppipoikana" hommia. 



Pidän tästä kaikesta. Yksikään päivä ei ole samanlainen (tiedän, ällöttävän kliseinen lause).
Uskon siihen että pitää kuunnella omaa rytmiään. Jos minä pää jumissa yritän väkisin tulla töihin, ei jälki todellakaan ole muuta kuin sutta ja savea. Niitä sitten seuraavana päivänä korjaillaan. 
Sen vuoksi on ihanaa olla yrittäjä. Voin itse tehdä töitä niinä tehokkaina hetkinä, oli ne sitten aamulla, illalla tai keskellä yötä. Silloin työn jälki pysyy hyvänä ja verhoilijan pää kasassa.

Siksi minulla ei ole vakituisia aukioloaikoja.

Raikkautta keittiöön

Nämä ihanat Olli Borgin suunnittelemat tuolit päätettiin keittiöremontin yhteydessä uusia.
 Tuolit olivat alkuperäisessä kunnossa, joten kaikki meni uusiksi.




Tuoleihin valittiin Annalan mansikka. Ai että miten ihanat sanon minä. 
 Huomaatteko yhden pienen eroavaisuuden tuoleissa?


keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

muistatteko taittotuolin?

No sille tehtiin kaveri. Unohdin ottaa ennen kuvan, mutta eipä se haittaa. 





Kankaana Lauritzon's Spicy ja värinä chinchilla.

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Kiirettä pitää

Olen ollut nyt todella surkea tämän blogin kanssa ja lupaan parantaa tapani. Kirjoitusta odottaa juttu Fiskarsin ruukin avajaisista, juttu verhoilijan päivistä ja kuvia ainakin sohvan, pallotuolin ja muutaman muun tuolin muutoksista. Kesä on lähtenyt kiireellä liikkeelle ja mikäs sen mukavampaa. 
Nyt onkin oiva aika verhoiluttaa huonekalujaan.
 Sitä kun itse on mökillä tai lomareissulla rentoutumassa, 
voi sohva tai tuoli ihan hyvin viettää saman ajan uudistettavana.


Tässä nyt kuitenkin kahden kuvan verran tuolin muutosta.



Uusi kangas on Annalan Mansikka , joka on kotimainen ja puoliksi kierrätyspuuvillasta tehty kangas.

perjantai 18. toukokuuta 2012

Taittotuoli

Tämä taittotuoli oli joutumassa roskalavalle, mutta onneksi nykyinen omistaja oli sen kerennyt pelastamaan ja  odottamaan parempia päiviä. Se on ainakin kertaalleen verhoiltu uudestaan 
ja ilmeisesti siinä samalla maalattu valkoiseksi. 
Jousia oli myös vaihdettu ja osa jousista oli taittunut ihan "vinksin-vonksin". 
Tuoli on 30-luvulta, ja selkänojan takana olevaa puomia siirtämällä saa istuja vaihtaa asentoa mukavammaksi. Aivan ihana tuoli, jos minulta kysytään.

Tämä tuoli saikin kokonaan uudet täytteet ihan jousista lähtien. Kankaaksi valittiin Lauritzonin Spicy ja pintaan sipaistiin musta kiiltävä maali.
Tästä tuolista saattoikin kuulemma nyt tulla isännän uusi suosikki. 
Ja miksikäs ei, onhan siinä nyt paljon enemmän ryhtiä.

Yksi asia jäi minua kuitenkin harmittamaan. 
En meinaan millään saa päähäni kuka on tämän tuolin suunnittelija? 

Jälkeenpäin lisätty: Kiitos Kaisa avusta, tuolin on suunnitellut suomalainen huonekalusuunnittelija Einari Kyöstilä.







torstai 26. huhtikuuta 2012

Saanko esitellä, putiikkini.














Vielä ei ole oikein kesäinen ilma ja liikkeen edusta kaipaa kukkia, 
mutta eiköhän se siitä. Vai mitä luulet?

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Suomen Verhoilijamestarien Liitto Ry



Made by Anu-Riina kuuluu nyt Suomen verhoilijamestarien liittoon.

Jos etsit alueesi ammattitaitoista verhoilijaa, voit hakea sitä liiton sivuilta. Sivuilta saat myös paljon tietoa verhoilusta ja verhoilijoiden koulutuksesta.  Sieltä löytyy myös huonekalukuvasto. Jos sinulla ei ole mahdollista ottaa omaa kuvaa verhoilua tarvitsevasta tuolistasi tai sohvasta, voit poimia sinun tuoliasi tai sohvaasi vastaavan kuvan kuvastosta ja pyytää siitä hinta-arvion. 






video

 LUOTETTAVAT VERHOOMOT

Me Suomen Verhoilijamestarien Liiton jäsenet olemme
alamme ammattilaisia ja suoritamme takuutyötä.

Tervetuloa asiakkaaksemme !

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Rakkaalla tuolilla on monta nimeä

Tämä tuoli on klassikko. Ei designklassikko, mutta aivan ehdoton klassikko silti. Se tunnetaan k-tuolina, kevytnojatuolina, pukkituolina tai mummotuolina ja milloin milläkin nimellä. Näitä on paljon ja moni muistaa näitä oman mummolan tai mökin nurkassa nähneensä. Todella laadukas ja kestävä tuoli. En ole vielä kertaakaan nähnyt k-tuolia jota ei olisi voitu verhoilla uudestaan.

Tässä yhden tuolin muutos..


Ennen


Jälkeen

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Möhköt laihiksella




 Nämä tuolit eivät olleet vanhat, eikä edes huonokuntoiset. Mutta koska tämän sarjan sohva oli nykyiseen terpeeseen liian pieni, oli se siirretty vierashuoneeseen ja olohuoneeseen hankittu uusi isompi sohva. Uusi sohva on vaalea ja modernimpi muotoilultaan,
joten nojatuolit näyttivät vieressä kahdelta isolta möhköltä.
Nojatuolit ovat mukavat istua ja rahin kanssa emännän lempi luku- ja olopaikka,
joten niistä ei haluttu luopua.

Näille piti tehdä vain pieni päivitys.
Tästä lähdettiin (pahoittelen huonoa laatua, kuva otettu kännykällä).



Selkänojan kulmat on suipot ja istuin on muhkean muotoinen. 
Asiakas halusi muuttaa selkänojan muotoa sopimaan uuden sohvan kanssa.
Olohuoneen muuten vaaleaan 
ja beigeen sisustukseen haluttiin tuoda myös hieman väriä olohuoneen "koruksi".


Tuoleihin valittiin rohkeasti Lauritzonin uusi Anemone kangas, 
vaikka aluksi asiakasta hieman epäilytti tuleeko siitä liian hallitseva 
ja sisustuksesta liian mummomainen. 
Se on kukkakangas, mutta ihanan uudella graafisella tyylillä. Ei ollenkaan liian "mummo".  
 Yhdessä sohvatyynyjen ja rahin kanssa (joka puuttuu kuvasta) toi nämä kukkaset sisustukseen juuri sen pienen määrän väriä ilman että se hyppää silmille.



keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Kilpailun voitto

Arvonnan voittaja on eilen nostettu. 
Kilpailun ideanahan oli valita kangas sohvalle 
ja voittaja saa yhden oman huonekalun verhoilutyön ilmaiseksi. 
Koska minulla oli ihanan innokas onnetar, päätimmekin nostaa kaksi lappua.
 Ihan vaan koska on mukava ilahduttaa
 ja onnettarella oli into nostella lappuja.







Oikein paljon onnea siis molemmille voittajille! 
Tottakai nämäkin projektit sitten tänne kuvina ilmestyy.






Ja tietenkin kiitos onnettarelle!

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Projektina ateljee

Ajattelin tässä aikani kuluksi kuvailla ateljee-projektiani. Minulla on siis myyntiin tulossa Yrjö Kukkapuron Ateljee-sohva sarja. Siihen kuuluu kolmen, kahden ja yhden istuttavat ateljeet niskatuilla. Liippasinkin niitä hieman jo aiemmassa kirjoituksessa. 


Ja tältä ne näytti kun ne tuli minulle 



Aikamoinen urakka on edessä. Moni ajattelee ettei niihin nyt kauhean kauan voi mennä, kun ei ole joustimia mitä sitoa tai "grundia" mitä ommella. Mutta eipä ole nämä nykyhuonekalutkaan mitään ihan hetken hommia.

Ensiksi tehdään pohjavyöt






Valmista jousitusta pitää tietenkin testata. Eikä tullut pylly läpi, joten eikun seuraavaan vaiheeseen.




Vanhoista istuimista tarkistetaan vaahtomuovit. Nämä olivat niin linttaan istutut, sekä valon ja ajan muovaamat että on parempi hankkia kokonaan uudet muovit. Jos vanhat sisukset jättäisi, ei uusi päällinen istuisi napakasti päälle ja tuoli näyttäisi karmealta.




Seuraavaksi leikellään tyynyjen kankaat auki, 
merkataan ompelumerkit ja ruvetaan tekemään kaavoja. 




Näihin tuoleihin en ole vielä valinnut kankaita tai nahkaa. Se onkin seuraava vaihe. Tässä vielä malli miltä se vanhoilla istuinpehmusteilla ja kankailla näyttää (ilman käsinojia ja niskatukea). 

Alapuolella on sitten uusilla istuimilla sekä ruskealla nahkalla (lainasin ne toisesta ateljee sohvasta, käsinoja ei ole tässä kiinni koska sohvan käsinoja kiinnitetään neppareilla ja näissä uudemmissa malleissa neppareita ei ole).






 Nyt jos sinä olet kiinnostunut hankkimaan itsellesi ateljee nojatuolia tai sohvat, olisi tässä hyvä sauma päästä kertomaan juuri sinun toiveet ja saada kotiin mittatilauksena omat ateljeet.

Runko lähtee pintakäsittelijälle, joten päällisiä pystyy vielä hetken miettimään.  Tässä olisi muutama vaihtoehto




Ylempänä aitoa nahkaa, hieman retro värisenä vaalean sinapinruskeana. 
Alemmassa kuvassa on Lauritzonsin York ja Wools kankaat. 
Tuo wools on yksi suosikkini, 
se antaa näille niin jyrkille ja selkeille muodoille sopivaa pehmeyttä vastapainoksi. 
Mustalla nahalla verhoiltuna sen näkee tuolta Finnish design shopin sivuilta.

Projekti jatkuu...